— Hän on huomaava vikansa.
— Ketään ei vielä ole soimattu sillä tavalla!
— Paha tauti vaatii voimakkaita lääkkeitä; toivottavasti tämä kaikki vaikuttaa hyvää.
Samassa saapui Olavi kotiin. Nähdessään Lauri Antinpojan, heittäytyi hän hänen syliinsä.
— Oletteko tyytyväinen? huudahti hän.
— Sinäpä et arastellut!
— Totuus oli lausuttava puhtaasti ja selkeästi.
— Jumala johtakoon seurauksia!
— Kristina, olitko sinäkin kirkossa?
— Olin, vastasi Kristina, luoden silmänsä toisaalle.