— Tietysti sinä minua moitit?
— En ymmärtänyt sinua.
— Mitä sinä et ymmärtänyt?
— Minä luulin, että saarnatuolista tulisi julistaa ainoastaan rakkauden ja Jumalan evankeliumia.
— Mutta seurakunnan täytyy kunnioittaa saarnaajaansa ja luottaa häneen; sentähden ei hän saa ruveta tinkimään omantuntonsa kanssa.
— Mutta esivaltaa pitää kunnioittaa.
— Ei sillä tavalla, että suljen silmäni sen vioilta ja puutteilta; sillä sitenhän kieltäisin kaikkien herrojen Herran, jonka käskyjä minun ensi sijassa tulee noudattaa.
— Toivoisinpa, että olisit oikeassa, lausui Kristina.
— Saatan sanoa, että Kustaa meidän molempien avulla on tuonut uuden opin tänne Ruotsiin, puhui kansleri; — me rohkaisimme hänen mieltään, autoimme häntä niin paljon kuin taisimme ja sanoimme monta monituista kertaa: "en tahdo herättää pahennusta, en ryhtyä liian äkillisiin toimenpiteisiin!"
— Menestys yllytti rohkeutta, huomautti Olavi.