— Murhayritykseenkö?
— Niin, mutta minusta tuntui siltä kuin ei mies olisi ollut aivan viisas ja minä kehoitin häntä luopumaan syntisistä ajatuksistaan. Sitte unohdin koko asian.
— Samaan aikaan, virkkoi kansleri, — kävi taas tuo saksalainen
Hannu Bökman usein minun luonani.
— Hän varmaan oli yrityksen johtajana.
— Hän oli vasta myöhemmin tullut Lyypekistä.
— Mitä hän sitte tahtoi?
— Kaikellaisia tietoja. En laisinkaan ymmärtänyt hänen kysymystensä tarkoitusta ennenkuin salaliitto ja kaikki muut vehkeet tulivat paljastetuiksi.
Kristina ja Åsa pysyivät äänettöminä kuulijoina, mutta kun ilta tuli ja oli aika erota, tunsi jokainen viettäneensä erinomaisen hauskan päivän.
Heidän jäätyään kahdenkesken, virkkoi Olavi:
— Kristina, minä en ole tehnyt sinua onnelliseksi.