— Ottakaa mukaanne kuinka monta henkeä hyvänsä, kunhan otatte sellaisia, joihin täydellisesti voitte luottaa.
Yhtymäpaikaksi määräsi hän kauniin pienen lehdon Eteläportin ulkopuolella ja käski Åsan tulla sinne kello kuusi seuraavana iltana.
Tehden kohteliaan, miltei kunnioittavan kumarruksen, läksi hän, päätään kääntämättä.
Mutta sensijaan kääntyi Åsa ja jäi taakseen katsomaan. Tuo oli ylhäinen herra, sen saattoi paikalla huomata… Mutta mitä hän hänestä tahtoi?… Ja mennäkö häntä tapaamaan?… Keitä ottaa kanssaan?
Åsa mietti päänsä halki, mutta läksi vihdoin — yksin.
Kokeneella silmällään huomasi von Pyhy heti, että tyttö oli pukeutunut erityisen huolellisesti.
Hän kohteli häntä, niinkuin viimeinkin, suurella kunnioituksella.
Tyttö oli tullut yksin, täytyihän hänen herättää hänessä luottamusta.
Saksalainen pyysi häntä istumaan sammalmättäälle, jonka hän kiireesti
oli valmistanut istuinpaikaksi, levittämällä sille peitteen.
Tämä miellytti Åsaa suuresti ja hän istuutui.
von Pyhy otti nyt pensaasta esiin tarjottimen, joka oli kukkurallaan kaikellaisia herkkuja sekä pienen pullon ja kaksi lasia.
Sitte istuutui hän hänen jalkainsa juureen.