— Tehkää minulle se ilo, virkkoi hän, — että maistatte näitä kotimaani hedelmiä.
Tyttö oli sekä hämillään että ihastuksissaan. Verenkarvainen mandariini häntä houkutteli, ja vieden sitä huulilleen, kysyi hän:
— Mikä on kotimaanne?
— Italia, vastasi mies kaihomielin; — ja sinne minä kyllä pian palaan.
— Vai niin, virkkoi tyttö pettyneenä.
"Joko nyt!" ajatteli saksalainen. "Naiset ovat kaikkialla samallaiset." Sitte kehoitti hän häntä juomaan viiniä. Åsa vakuutti, että se on taivaallista, mutta hirveän vaarallista, jonkatähden ei hän tahdo tyhjentää lasia.
"Varovainen", mietti von Pyhy, "sitä parempi!"
He leikkivät ja lavertelivat kuin lapset. Mies osasi mainiosti asettua tytön mielentilaan; tytön lapsellinen suoruus häntä vaan hurmasi.
Oli jo kulunut hyvän aikaa, kun tyttö äkkiä huudahti:
— Mutta mitä teidän pitikään sanoa minulle?