— En tänään saata sanoa sitä.
— Miksette?
— Sanon sen seuraavalla kerralla… Luvatkaa, että vielä kerran saan teidät tavata! pyysi hän tuskallisesti.
— Mikä teidän on? Oletteko sairas?
— Älkää kysykö! Sanokaa ainoastaan, koska taas saan teidät nähdä.
— En tiedä, vastasi tyttö epäillen.
— Minä toistan vielä sanani: ottakaa mukaanne keitä tahdotte, kunhan täydellisesti voitte luottaa heihin.
— Siinä tapauksessa tulen yksin, sanoi tyttö, salavihkaa luoden häneen silmäyksen.
Mies pysyi varsin vakavana ja vihdoin lupasi Åsa, että hän — ehkä — tulee kahden päivän perästä, jos hänellä on aikaa.
He erosivat, keveästi painettuaan toistensa kättä.