— Oikeus…
— Niin, se vaatii, että sinä täytät Margareetasi rukoukset; sinulla on ehkä aihetta syyttää häntä heikkouksista ja puutteista, mutta ei ainoastakaan rikoksesta.
— Sitä et sinä ymmärrä!
— En mahda ymmärtää, virkkoi Margareeta, siirtyen syrjään, — minähän olen ainoastaan oppimaton nainen.
— Nyt en minä pidä sinusta!
— Etkö todellakaan?
— Tiedäthän, että lasken leikkiä, sanoi Kustaa, hymyillen hänen levottomuudelleen.
— Kustaa, ajattele, että minä huomenna kuolen, etkö tänään tahdo täyttää rukoustani? Minä pyydän: tee se minun, tee se Juhanan tähden.
— Miksi sinä olet niin itsepintainen?
— Siksi, Kustaa, että minä sinua niin rakastan. Minä en saata rukoilla sinulle taivaan siunausta, kun tiedän, että sinä aiot tehdä jotakin, jota sittemmin katkerasti tulisit katumaan.