Kustaa vaipui mietteisiin.
— Hyvä enkelini! virkkoi hän.
— Anna minun olla hyvänä enkelinäsi, anna minun karkoittaa pois pahat henget.
— Entä jos jo olen antanut päinvastaisen lupauksen?
— Pahalle hengelle. Sitä et sinä saa pitää! Kuningas istui ääneti, ajatuksiin vaipuneena.
— Olemme juuri viettäneet joulujuhlaa, jatkoi Margareeta, — sinä olet tehnyt monen ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi; kruunaa nyt työsi antamalla surevalle vaimolle takaisin hänen miehensä. Anna anteeksi, niinkuin Kristus käskee, ja ajattele, kuinka, jos meidät olisi eroitettu, me rakastaisimme sitä, joka jälleen liittäisi kätemme yhteen.
— Sinä olet voittanut! sanoi Kustaa.
— Kiitos, kiitos!
Itkien vaipuivat he toistensa syliin.
Ne herrat, jotka kuninkaan sijaisina olivat olleet läsnä, tuomioistuimen keskusteluissa, palasivat nyt Tukholmaan, pyytäen päästä kuninkaan puheille. Kolme tuomaria oli seurannut heitä, pyytääkseen tuomituille armoa.