— Sitä et sinä ymmärrä, vastasi hän alussa. Mutta kun Kristina aina esiintoi todistuksia, niin hän vähitellen tottui sekä kuulemaan että selittämään syitä.
"Tästä minun on kiittäminen kuningatarta", mietti Kristina.
Saksalaiset olivat vimmoissaan kärsimästään tappiosta. Mutta sitä ei auttanut näyttää. Jollei arkkipiispa ollutkaan kaatunut noiden toisten kanssa, niin hän saattoi kaatua yksin.
Vaikutusvaltaansa kuninkaaseen koettivat he kaikin tavoin vahvistaa ja heidän ponnistustensa menestystä todistaa se, että kuningas piti Yrjö Normania niin välttämättömänä valtiollisiin toimiin, että nuorelle prinssille piti tilata uusi opettaja.
Nämä molemmat herrat saarnasivat nyt Kustaalle, että Ruotsin kuninkaan pitäisi hallita kirkkoaan yhtä suurella vallalla kuin saksalaiset ruhtinaat ja valtiokaupungit kirkkoaan. Yhteydestään irroitettu luterilainen lause sanoi, että kirkko ainoastaan maallisen vallan kautta saattaisi päästä oikeuksiinsa, joten lääniherra erityisten olosuhteiden vallitessa saisi kaikki piispalliset oikeudet. Sellaisen mullistuksen oli Saksin vaaliruhtinas pannut toimeen jo 1528—29.
Helposti kääntyivät Kustaan ajatukset siihen suuntaan, että kirkon valtaa oli supistettava.
Uskonpuhdistustyön laimea edistys teki hänet tyytymättömäksi ja Normanin huomasi hän mieheksi, joka kirkollisasioissa taitavana ja kokeneena varmaan tulisi olemaan hänelle hyödyllinen.
Vielä jonkun aikaa punnittuaan asiaa, päätti hän uskoa hänelle
Ruotsin kirkon korkeimman tarkastusvallan.
Avonaisessa kirjeessä joulukuun 8 päivältä 1539 ilmoitti kuningas, että hän pyhän, kristillisen uskon ylimpänä suojelijana koko valtakunnassaan sekä kuninkaallisen virkansa nojalla, määrää maisteri Yrjö Normanin Ruotsin kirkon ordinaatoriksi, ja pitää hänen, Vesteråsin piispan avustamana toimittaa tarkastuksia kaikissa hiippakunnissa. Hän saa vallan kuninkaan nimessä tuomita piispoja, prelaatteja ja kaikkia muita hengellisiä herroja.
Tarkastajien tulee katsoa, että piispat ja saarnaajat palavien lamppujen lailla ja tosikristillisellä esimerkillä valaisevat kuninkaan alamaisten tietä, sekä että he saarnatuolista kehoittavat heitä pyrkimään hyveisiin, rakkauteen, rauhaan ja kuuliaisuuteen esivaltaa kohtaan.