Hänet otettiin nyt kiinni ja pantiin vankeuteen Kalmarin linnaan, odottamaan kuolemantuomiotaan.
Kuningas Kustaa lievensi rangaistuksen suuriksi sakoiksi. Ne nielivät koko hänen omaisuutensa, joka ei kuitenkaan riittänyt.
Hänet tuomittiin suorittamaan loput vankeudella; silloin valtasi hänet epätoivo.
Jättiläisvoimalla rikkoi hän kahleensa, karkasi vankeudesta ja pakeni metsävarkaiden luo.
Näitä oli suuri joukko ja johtajakseen olivat he valinneet Jussi
Antinpojan.
Kun kuningas v. 1537 oli pitänyt tarkastuksen, oli Jussi saanut jättää kotinsa ja kontunsa.
Hän oli silloin lähtenyt Lyypekkiin ja mennyt Berendt von Melenin ja Eerik Hojalaisen, kreivi Juhanan veljen, puheille. He olivat kohdelleet häntä ystävällisesti ja kehoittaneet ylläpitämään kapinallista liekkiä.
Hän sai Lyypekissä suuria lahjoja, enimmäkseen aseita, mutta kotimatkalla ajoi tanskalainen maaherra häntä takaa ja hänen täytyi heittää lahjat tielle.
Metsissä Blekingen ja Skånen rajalla tapasi hän joukon irtonaisia velikultia, ja heidän seuraansa yhtyi vielä toisia, joten Jussi pian oli muodostanut kokonaisen rajujen metsävarkaiden liiton.
Näiden miesten turviin pakeni Niilo Dacke; he ottivat hänet ilomielin vastaan ja Jussi Antinpoika, joka tunsi hänen kykynsä, luovutti hänelle koko arvonsa ja valtansa.