Muurin ulkopuoliselle seinävierustalle oli sinne tänne tehty pieniä multamajoja. Tällaiseen majaan läksi Dacke, käskien Aatamia tulemaan mukaansa.
Suoja oli sangen suuri, mutta miltei tyhjä. Suden- ja karhuntaljoja oli heitetty läjään lattialle. Dacke laskeutui niiden päälle.
Äänetönnä seisoi Aatami hänen vieressään, tuntien, että Dacken silmät häntä seurasivat.
— Miksi sinä tulit tänne? kysyi Dacke.
— Saadakseni palvella sinua.
— Tunnetaanko minua Tanskassa?
— Kyllä, monet korkeat herrat puhuvat sinusta.
— Minä tiedän sen, sanoi Dacke, oikoen jäseniään.
— He sanovat, että sinä tulet suorittamaan suuria tekoja.
— Vai niin he sanovat!