— Johan minä sanoin, että itse pidän huolta siitä asiasta, huusi
Dacke vihoissaan.

Vihdoin vaikeni joukko.

— Kuulkaa nyt miten aion menetellä. Minä kutsun Kongan ja Etelä Mören kihlakuntien talonpojat käräjiin. Kansa odottaa, tyytymättömyys on yleinen; me tahdomme elää niinkuin entisinä aikoina.

— Niin, niin tahdomme!

He kalistelivat aseitaan, huusivat ja kirkuivat. Äkkiä pisti
Erlandinpoika esiin päänsä.

— Minäpä sanon, että suuret verokuormat, mutta varsinkin kerettiläinen usko on vieroittanut kaikkien mielet tyrannista, Kustaa Eerikinpojasta.

He päättivät nyt ottaa selvää, mitä mieltä Thorsåsin, Elmbodan ja Linnerydin pitäjien talonpojat olivat, sekä sieltä lähteä herraskartanoihin ja voutien taloihin Smålannissa ja Itägötlannissa, rosvoamaan ja polttelemaan.

Pietari Erlandinpoika kannatti ehdotusta voimiensa takaa; se oli aivan hänen mielensä mukainen.

Isä Klemens, joka tähän saakka niin tehokkaasti oli ottanut osaa yhteisiin pyrintöihin, ei tällä kertaa ollut saapuvilla; jokainen tunsi hänen varovaisuutensa, sentähden tahdottiin kiireen kautta ryhtyä leikkelemään sanakapuloita, jotta ne jo samana iltana voitaisiin panna liikkeelle.

Keskustelun päätyttyä erosivat miehet.