Koko joukossa ilmeni hillitsemättömien, raakojen intohimojen leima.
Puvut olivat tehdyt eläinten nahoista tai karkeasta sarkavaatteesta.

Dacke asteli edestakaisin miestensä joukossa, vähääkään huomaamatta mitä he tekivät.

Hän heittäytyi pitkäkseen rovion ääreen ja kutsui alipäällikkönsä luokseen.

Nämä asettuivat paikalla hänen ympärilleen. He olivat: Thord Bonde, Maunu Hane ja Pikku Jössi. Pietari Erlandinpoikaa ja Aatamia käskettiin istuutumaan pelottavan Niilo Dacken taakse.

Hän kertoi nyt päälliköilleen miten miehen oli käynyt, joka lähetettiin Arvid Vestgöten luo.

— Kostoa, kostoa! huusi Thord Bonde.

— Me hirtämme hänet! kirkui Pikku Jössi.

— Tai teemme hänet nuoliemme maaliksi! huusi Maunu.

— Minä pidätän hänet itselleni, sanoi Niilo Dacke, — ja te voitte olla varmat siitä, että hän kymmenin kerroin saa maksaa sen, että meitä loukkasi.

He huusivat ja mylvivät kaikki yhtaikaa, mikä ehdotteli kiehuvaa tervaa, mikä sulatettua tinaa; uusien kidutuskeinojen keksimistä pidettiin siihen aikaan kunniana.