— Sinun tähtesihän minä olen täällä.
— Saammepa nähdä!… Saat nukkua jalkaini juuressa. Aatami totteli käskyä. Hänen päässään liikkui moni uhrautuva ajatus; hän muisteli vuoroin vanhaa ystävää, joka oli kuollut, vuoroin häntä, jota oli luvannut uskollisesti palvella. Hänellä itsellään ei enään ollut ainoaakaan omaista maan päällä, ja sentään hän tunsi, että näkymättömät langat liittivät hänet moneen ihmiseen.
Nuori päällikkö hänen vieressään käänteli kauvan levottomasti, vihdoin molemmat nukkuivat.
* * * * *
Östbon kihlakunnassa oli Växtorpin talo ja siellä asui kuningas
Kustaan vanha sotatoveri Arvid Vestgöte.
Hänen tiluksensa oli kuin tavallinen talonpoikaistalo, paitsi että asuinrakennus oli suurempi, ja aitaus, joka ympäröi rakennusryhmää ja tavattoman suurta pihamaata, oli erittäin vankkaa tekoa. Sitä oli lisäksi vielä vahvistettu paaluilla.
Tämä aitaus oli oikeastaan rakennettu suojaksi susia vastaan, joita usein suurissa laumoissa kierteli metsissä ja joita tallinhaju houkutteli taloihin. Mutta samalla oli se hyvänä suojana ympäristön metsävarkaiden varalta.
Asuinrakennus oli turpeilla peitetty; tallit ja ladot muodostivat suljetun neliön.
Itse pihamaa oli paikoittain kivitetty, mutta yksi kulma oli kuokittu ja multaan istutettu nuoria hedelmäpuita. Se oli siihen aikaan sangen harvinaista Ruotsissa.
Istutusten ympärille oli tehty pieni kaalimaa.