Talossa vallitsi mitä suurin siisteys ja sinne tänne oli asetettu maanviljelys- ja kalastustarpeita. Kaikki todisti, että isäntä suuresti rakasti järjestystä.
Keväinen aurinko oli vasta sulattanut jääpeiton ja ruis- ja ohravainioiden vihanta loisti kuin vihreä sametti etäisyydestä.
Sisäpuolelta oli asuinrakennus jaettu kahteen huoneeseen, joista suurempi teki sekä asuinhuoneen että keittiön virkaa.
Arvid Vestgöte oli ylhäinen herra, jota pidettiin suuressa kunniassa, mutta siitä huolimatta oli hän pysynyt uskollisena esi-isiensä yksinkertaisille tavoille.
Hänen oma yksityinen huoneensa oli pitkä ja kapea, seinät laudoitetut ja äärimäisellä seinällä suuri liesi; savu pääsi ulos rautapeltistä tehdyn huikun kautta. Täällä paloi tavallisesti aamusta iltaan suuri rovio.
Pihanpuoleisessa seinässä oli kolme suurta aukkoa eli akkunaa, joiden päällitse oli pingoitettu ohutta, läpikuultavaa nahkaa; säästeliäästi tunki sen läpi päivänvalo.
Lasiruudut olivat siihen aikaan ylellisyystavaraa, jota ainoastaan kaupungissa käytettiin.
Pitkä, maalaamaton puupöytä seisoi keskellä huonetta, pitkin seiniä kulki tamminen rahi, ilman patjoja ja selkänojaa. Sitäpaitsi oli huoneessa muutamia kauniisti veistettyjä kaappeja ja arkkuja. Perällä oli kaksi ovea, ne veivät Arvidin ja hänen tyttärensä makuusuojiin.
Nuoren Elsan vuoteessa oli höyhenpatjoja ja villapeitteitä, mutta
Arvid nukkui oljilla, eläinten nahkojen päällä.
Vielä on muistettava, että suuren asuinhuoneen seinillä kulki valkeita hyllyjä, joilla kiilsi joukko kuparisia tai rautaisia keittoastioita.