— Asiat eivät kauvan saa olla tällä kannalla, virkkoi Arvid ikäänkuin voimanponnistuksella. — Minun täytyy tehdä päätös.
— Lähdetkö Tukholmaan, isä?
— En nyt saata sitä tehdä! vastasi vanhus kiivaasti.
— Sanotaan, että vaarat uhkaavat.
— Olenko minä koskaan pelännyt vaaroja? Olen tosin jo vanha, mutta käsivarressa on vielä rautaa.
— Minä jään sinun luoksesi.
— Sitä minä en salli… Kuningas kirjoittaa, että hän sinulle valitsee sulhasen, joka on meidän molempien arvoinen.
— Isä, anna minun jäädä luoksesi!
— Sinun pitää seurata kutsumuksesi ääntä, mutta minä en ruotiukon lailla saata paeta piiloon, kun tunnen vaaran likenevän; minun täytyy kunnialla kantaa seitsemääkymmentä ikävuottani.
— Mutta odottakaamme, isäni.