— Pelkäätkö minua, kaunis neiti?
— En, vastasi Elsa, hymyillen kaunista hymyä. Dacke katseli häntä silmiin, ikäänkuin koettaakseen lukea hänen sielunsa salaisimmatkin ajatukset. Tyttö ei luonut katsettaan maahan, vaan kohtasi pelvotta hänen katseensa.
— Pidä sinä avain, sanoi Dacke. Elsa pani sen takaisin lukkoon.
— Sinä olet sangen kaunis! lausui Dacke ihaillen.
— Minä rukoilen joka päivä Jumalaa, että tulisin hyväksi.
— Suo minulle suosionosoitus!
— Sano ensin mikä.
— Anna minun suudella kättäsi!
— Sellaiseen ei siveä neitsyt saata suostua.
— Jollei ritari pyydä, huomautti Dacke katkerasti.