— Hänen palvelijansa ja ehkä opettajansa.
— Puhunpa Beureuksen kanssa asiasta; hän antaa pojasta mitä parhaita arvosteluja.
— Eerik lukee ahkerasti.
— Toivokaamme parasta ja jättäkäämme toiveiden täyttyminen Jumalan haltuun… Tiedätkö, Margareeta, huomenna lähden Itägötlantiin pitämään käräjiä itägötlantilaisteni kanssa. Ehkä samalla matkalla käyn tervehtimässä sukulaisiamme Stegeborgissa.
— Märta tulee suuresti ilostumaan.
— Ehkei ensinkään! Mitä sinä sanoisit, jos ehdottaisin, että me lapsinemme ja kaikkine kalleuksinemme lähtisimme pois Ruotsista, ostaisimme Saksassa tai jossakin muualla kreivikunnan ja asettuisimme sinne asumaan?
— Sanoisin, että tahdon seurata rakasta herraani, mihinkä hän ikinä menee.
— Sen arvasin, puhui Kustaa liikutetuin mielin, — mutta sinä et kysy syytä sanoihini.
— Sinä kyllä tiedät, mikä on paras.
— Ja mitä viisaus vaatii, Margareeta. Sekä talonpojat että kaupungit ovat niin hullut, että tahtovat tavotella kaikkea uutta; minä olen väsynyt hallitsemaan tätä uppiniskaista kansaa, jonka joka mies tahtoo olla oma herransa. Vihamiesteni luku enenee päivä päivältä, kohta en enään saata tulla toimeen heidän kanssaan.