— Levollisemmaksi elämäsi tosin tulisi, mutta etkö pelkää, että katuisit ja kaipaisit?
— En tiedä.
— Ja jos täältä taas alkaisi tulla surusanomia, niin etköhän palaisi?
— En, en… Mutta en tahdo tehdä mitään päätöksiä; riippukoon päätös siitä, mimmoinen mieliala Itägötlannissa vallitsee.
Se ei suinkaan ollut hyvä, päättäen niistä kirjeistä, jotka kuningas kirjoitti Tukholman linnanpäälliköille. Hän pyysi, että he kaikessa hiljaisuudessa, herättämättä kansassa huutoa ja melua, linnasta ja Mälarin ympärillä olevista taloista veisivät kaikki ruokatavarat, joita ei välttämättömästi tarvittu Tukholmaan, mutta että he samalla pitäisivät silmällä tätä kaupunkia, jotteivät lyypekkiläiset siellä panisi toimeen mitään melua.
Kirjeet olivat kirjoitetut Stegeborgista. Uskollisen ystävänsä ja lankonsa Svante Sturen kanssa neuvotteli Kustaa maan tilasta, hän uskoi hänelle aikeensa ja jätti hänen päätettäväkseen, tahtoiko hän viedä kalleutensa säilytettäviksi Tukholman linnaan vai muualle.
Päivän viivyttyään Stegeborgissa läksi hän takaisin Tukholmaan.
— Miten käy, jos Kustaa heittää valtakunnan oman onnensa nojaan.
— Toivokaamme ettei hän tee sitä.
— Mutta silloin olet kai sinä likinnä?