Mutta vihollisille tarjoutui siten helppo pääsy linnaan.
Matkalla Stegeborgiin olivat talonpojat Söderköpingissä ryöstäneet useita kuninkaallisia makasiineja ja koonneet likiseudun karjan suureen laumaan.
Nyt he levollisesti odottivat jään vahvistumista, valmistivat tikapuita ja muita kapineita, joita mahdollisesti saattaisi tarvita rynnäkössä, söivät ja joivat kaikessa rauhassa.
Muuan uskollinen palvelija, Sten Olavinpoika, huomautti Sturelle, että tuonne mäelle he ovat koonneet aika suuren karjalauman; eiköhän sopisi koettaa pienellä rynnäköllä vähentää heidän ylellisyyttään? Sture suostui mielellään ehdotukseen, varsinkin koska linnassa löytyi vähän ruokavaroja.
Tuli yö. Vihollisten leirissä vallitsi täydellinen hiljaisuus, ainoastaan siellä täällä loimotteli vartiotuli ja uninen vahti seisoi tapparakeihääseensä nojaten. Äkkiä avautui linnan läntisessä päässä pieni portti ja linnasotamies sadan miehen seuraamana astui ulos, ulkovarustusten yli.
Taivas oli pilvessä, ei näkynyt ainoaakaan tähteä.
Hiljaa kulki pieni joukko lumisen jään poikki, kohti mäkeä, jolle talonpojat olivat koonneet varustuksensa.
Tosin niitä vartioimassa oli useita vahteja, mutta miehistö nukkui sikeää unta eikä herännyt, ennenkuin Sten Olavinpoika miehineen jo oli karannut heidän niskaansa.
Suuri osa talonpoikia haavoittui pahasti, useat saivat surmansa.
Hevoset, nautaeläimet ja runsaat ruokavarat otettiin takavarikkoon ja kiireesti käännyttiin kotimatkalle.