Mutta saatuaan tietää, mitä oli tahtonut, pysyi Dacke enimmäkseen vaiti.
Aatami oli taitava lääkäri; haavat paranivat hänen hoidollaan ja pian saattoi jättiläinen nousta ja liikkua kuten ennenkin.
— Millä minun nyt tulee palkita sinua? kysyi hän eräänä päivänä, luoden Aatamiin epäluuloisan katseen.
Kääpiö oli luultavasti odottanut juuri sitä kysymystä, koska hän empimättä vastasi:
— Anna minun seurata itseäsi!
Tätä vastausta ei Dacke ollut odottanut. Hän vaikeni. Aatami oli juuri sitomassa hänen haavaansa eikä puhunut mitään.
— En minä huoli sinua aina riippumassa kintereilläni.
— Etkö siis ota minua?
— Etköhän sinä vaani kuolemaani?
— Mitä hyötyä minulla siitä olisi?