Mutta onni oli kääntynyt. Kun Dacke taaskin näyttäytyi joukkojensa etunenässä, niin keräsi Jaakko Bagge kiireesti sotaväkensä ja läksi häntä vastaan, sillä varmalla päätöksellä, että nyt on kapinasta tehtävä loppu.
Tämä kelpo sotaherra ajoi kapinanjohtajaa pitäjästä pitäjään, yhtenä yönä kokonaista seitsemän penikulmaa, hajoitti hänen soturinsa ja otti hänen etevimmät päällikkönsä vangiksi, muiden muassa Aatamin.
Edelliset suostuivat tarjottuun aselepoon ja kääpiö kuiskasi muutaman sanan päällikön korvaan, jonka jälkeen hän sai jatkaa matkaansa.
Dacke itse pakeni salaisia teitä Blekingen metsiä kohti.
Joukko sotamiehiä, useat hänen entisiä miehiään, ajoi häntä takaa.
Rödebyn metsässä he vihdoin hänet saavuttivat ja ampuivat hänen selkäänsä nuolen, joka hänet tappoi.
Hän kaatui ja kun hän silmänsä avasi, seisoi Aatami hänen rinnallaan.
Kamala hymy lensi hänen kalpeille kasvoilleen.
— Takkiini on neulottu kirje — Bråvallan nummella — läähätti hän ja heitti henkensä.
Pian löysi Aatami kirjeen ja riensi pois.
Dacken ruumis vietiin Kalmariin ja pantiin, kuparikruunu päässä, neljään teiliin ja rattaaseen.