Kääpiö kätki kirjeen, hyppäsi hevosen selkään ja läksi täyttä laukkaa ajamaan Bråvallan nummelle päin.
Sinne päästyä riisui hän hevosen ja laski sen metsään syömään. Hänen piti nyt löytää tie sinne, missä hän varmaan luuli onnettomien olevan.
Metsä oli suuri, pieniä polkuja kulki sinne tänne, mikä niistä oli oikea?
Tuli ilta ja pimeä, silloin hän äkkiä näki valon vilkkuvan.
Kuin siivillä riensi hän sitä kohti. Nyt näki hän kaksi kumpua ja niiden juurelle oli tehty maja.
— Täällä! kuiskasi Aatami itsekseen. — Ole Jumala kanssani!
Kuolonhiljaisuus vallitsi kaikkialla.
Rohkeasti astui Aatami ikkunan luo ja koputti ruutuun.
— Kuka siellä? kysyi karkea ääni.
— Teidän ystävienne ystävä! tuli vastaukseksi.