— Minulla ei ole ystäviä. Mene tiehesi!
— Eikö Dacke ole ystäväsi? Hetkisen vaikeni ääni, sitte kysyäkseen:
— Onko Dacke sinut lähettänyt?
— Kyllä, tuomaan tärkeitä sanomia.
— Odota vähän.
Salpa työntyi syrjään, ovi avautui ja jo näkyi pitkä, laiha ukko, puettuna sudennahkaisiin vaatteisiin; valkea parta riippui rinnalla ja palavan soihdun valossa näyttivät hänen ryppyiset kasvonsa miltei aaveentapaisilta.
Nähdessään kääpiön jatkoi hän:
— Jos Dacke todellakin käyttää lähettiläinään tuollaisia epäsikiöitä, niin mahtavat hänen asiansa olla huonolla kannalla.:
— Minä luulin täällä tapaavani korkea-arvoisen isän, Pietari
Evaldinpojan, virkkoi Aatami, silmäillen ympärilleen.
— Hän laulaa paraikaa enkelein kanssa pyhän neitsyen istuimen ääressä, vastasi mies. — Jo minä muutamia kuukausia sitte ilmoitin Dackelle hänen kuolemastaan.