— Kirje ei varmaankaan ole tullut perille, puhui Aatami näennäisen tyynenä.
— Minä muutin tänne hänen kuoltuaan, mutta jos Dacke sinut on lähettänyt, niin kai sinä tuot häneltä kirjeitä.
Aatami ojensi hänelle kirjeen. Munkki luki sen.
— Tätä olen kauvan odottanut, virkkoi hän innokkaasti. — Hän lupaa käyttää lähettinään luotettavaa miestä. Sinuun saatan siis luottaa?
— Herrani edestä heitän vaikka henkeni, vastasi Aatami omituisella äänensoinnulla.
— Istuppa tähän, sanoi munkki, — ennenkuin nyt käymme noudattamaan
Dacken käskyjä, niin syökäämme ja juokaamme hiukan.
Aatami istui rahille seinän vieressä ja katseli ympärilleen.
Seinät olivat savuttuneet mustiksi, siellä täällä näkyi pyhänkuva sekä kalaverkkoja ja metsästysaseita. Hyllyllä oli pari kirjaa ja seinällä riippui papinkaapu. Vielä näkyi majassa muutamia yksinkertaisia talousastioita, kaikkialla oli paksulta tomua, ainoastaan alttari oli kirjailtu sametilla ja kullalla.
Munkki avasi oven pieneen kaappiin, otti sieltä leipää ja kuivattua kalaa ja asetti tämän ynnä pari pikarillista simaa pöydälle.
Sitte hän istuutui pöydän taa, vastapäätä Aatamia, luki pitkän rukouksen ja pyysi Aatamia tyytymään vaatimattomaan ateriaan.