Raskasmielisyytensä hetkinä hän sitä suri, mutta useimmiten kävi hän ylpeäksi ja ynseäksi; alentavaa olisi hänen arvolleen ollut nöyrtyä. Hän on parempi kuin luulevatkaan, he eivät häntä tunne; hän rakastaa heitä kaikkia… paitsi Juhanaa; häntä ei hän kärsi. Kerran oli Eerik purrut häntä käteen, mutta sitte pyytänyt anteeksi ja lahjoittanut hänelle parhaimmat leikkikalunsa, jotta hän pitäisi suunsa kiinni; ja Juhana lupasikin vaieta, mutta piteli kättään sillä tavalla, että kaikki huomasivat sen kipeäksi, ja kun häneltä kysyttiin, mikä hänen oli, niin täytyi hänen tietysti puhua totta.
Juhana osasi mielistellä ihmisiä; hän koetti kaikin tavoin vieroittaa isää vanhemmasta veljestään, Ruotsin perintöruhtinaasta… Täytyihän Eerikin häntä vihata!
Joskus valtasi hänet halu heittäytyä äidin syliin ja hän tiesi, että jos hän menee Margareetan luo ja sanoo: "rakasta minua niinkuin rakastat omia lapsiasi", niin hän paikalla avaa sylinsä ja suutelee häntä niinkuin noita toisiakin. Mutta tämän ajatuksen tullessa tuntui äkkiä siltä kuin joku olisi käynyt kiinni hänen takkinsa liepeeseen, ja virallinen hymy huulilla jäi hän katselemaan kuinka Margareeta hyväili pienokaisiaan, kunnes juoksi pois painiskelemaan toveriensa kanssa tai soittamaan luuttua. Sitä ei Juhana voinut oppia, sillä hänellä ei ollut musikaalista korvaa, mutta sen oli Eerik perinyt isältään ja sitä ei kukaan voinut häneltä riistää.
Näin itivät hänen nuoressa sielussaan siemenet, joista oli kasvava epätoivoa ja surua hänelle itselleen ja monelle muulle.
Omituinen piirre oli Eerikissä se, että hän mieluinten seurusteli lasten kanssa, jotka kuuluivat alhaisempaan säätyyn.
Nuori Niilo Sture ei ollut kuin hiukan nuorempi Juhanaa, mutta hänestä ei Eerik välittänyt vähääkään. Hän ei antanut Beureukselle rauhaa, ennenkuin tämä hankki nuorelle oppilaalleen seuraa, jossa hän, perintöruhtinas, saattoi esiintyä arvonsa mukaisesti.
Ylpeys oli hänessä synnynnäinen, sukulaistensa ja toveriensa kesken ei hän sentään uskaltanut päästää sitä näkyviin; mutta aatelittomille saattoi hän näyttää mahtiaan, heidän täytyi nöyrtyä hänen edessään — jolleivät tahtoneet, niin hyvästi sitte! Hän kyllä tiesi, miten heitä oli kohdeltava; rahalla saa ja hevosella pääsee, ja Eerik tuhlaili rahaa. Aina hän tarvitsi lisää ja kun isä hänelle selitti, että pitää oppia säästämään, niin sulki hän korvansa hänen puheiltaan.
Pallonlyönnistä hän varsinkin piti ja määräsi palkintoja taitavimmille. "Eerikin palloja käyttävät vielä kerran hänen suosikkinsa kultaomeninaan", sanoi Kustaa, ajatellessaan hänen tuhlaavaisuuttaan.
Kuninkaan suurimpia huveja oli talvi-iltoina koota omaisensa ympärilleen loimottavan lieden ääreen. Hän kertoi heille silloin yksityisiä tapahtumia vaiherikkaasta elämästään tai keskusteli heidän kanssaan yleishyödyllisistä asioista.
Margareetan piti istua hänen vieressään, jotta hän sai pidellä hänen kättään kädessään.