Lapset istuivat ympärillä, kuinka kukin tahtoi, mutta tavallisesti joutuivat Juhana ja Cecilia likelle isää, Cecilia miltei aina hänen syliinsä, leikkimään hänen parrallaan.
Katarina istui aina äidin vieressä, joka tavallisesti piti sylissään pientä Maunua.
Kuningas tahtoi Eerikiäkin tulemaan; kerran hän tulikin, mutta huoneessa ei sattunut olemaan hänen arvoistaan istuinta; hän jäi sentähden seisomaan, eikä enään toista kertaa palannut.
Erittäin mielellään puheli Kustaa uskonpuhdistuksesta ja usein, varsinkin vieraiden läsnäollessa, rupesi hän siitä keskustelemaan, saadakseen kuulla muiden mielipiteitä.
Eräänä päivänä, kun mestari Olavi ja Kustaa Stenbock olivat saapuvilla, virkkoi jälkimäinen:
— Varma on, että uskonpuhdistus maallisessakin suhteessa on tuottanut paljon hyötyä.
— Minä olen kuullut väitettävän, vastasi Olavi reippaasti, — ettei sillä muuta ole tarkoitettukaan.
— Sellaisiin väitteisiin saamme alistua, sanoi Kustaa hymyillen; — ihmiset tuomitsevat sen mukaan, mikä silmiin pistää.
— Mutta, huudahti Olavi, — hirveältä tuntuu ajatella, että jalointen sanojen ja ajatusten päämäärä olisi ainoastaan maallinen.
— Te käsititte minut väärin, huomautti Stenbock, — minä en kiellä uskonpuhdistuksen hengellistä vaikutusta, mutta se on silti saattanut vaikuttaa muussakin suhteessa.