Hetken ajan vallitsi huoneessa kuolon hiljaisuus.
Sitte kysyttiin toisilta herroilta, tunnustavatko he syyllisyytensä ja ottavatko vastaan kuninkaan turvakirjeen.
Mutta heidän mielestään Måns herra oli onnistunut erinomaisesti ja he vastasivat olevansa viattomat.
— Ajatelkaa vielä asiaa, lausui Kustaa.
— Olemme viattomat! huudahtivat molemmat ritarit. Måns Bryntenpoika oli käynyt kalman kalpeaksi, mutta hänen huulensa sopersivat:
— Viaton!
Kuninkaan viittauksesta toi muuan neuvoskunnan herroista esiin kaksi rasiaa täynnä kirjeitä.
Kavala Niilo Arvinpoika oli oman päänsä päästimeksi lähettänyt ne kuninkaalle.
Kirjeet jotka hän muka silloin poltti, olivat olleet arvottomia papereita.
Mutta miehet, jotka omin sanoin olivat tuominneet itsensä hengiltä, taistelivat epätoivoisaa taistelua kuolemaa vastaan.