Sitte laski hän käden sydämelleen ja kertoi, että kun Ture herra heille puhui aiotusta salaliitostaan, niin he päättivät pitää hänen vehkeilyjään silmällä, sillä vastustaminen olisi ainoastaan ärsyttänyt häntä, sen he tiesivät.
— Ja kuitenkin te otitte osaa hänen vehkeilyihinsä, sanoi muuan neuvoskunnan herroista.
— Näyttäkää toteen, jos voitte, huudahti Måns herra, — kutsukaa tänne todistajat, näyttäkää kirjeet ja sinetit, tai, jos voitte, omakätiset allekirjoituksemme.
— Älkää jännittäkö kaarta liiaksi, herra ritari, virkkoi taas muuan neuvoskunnan herroista, — ehkä teistä voitaisiin todistaa kaikellaisia asioita.
Måns laski taas käden sydämelleen.
Silloin nousi kuningas ja astui suurisuisen herran luo.
— Minkä rangaistuksen te siinä tapauksessa tahdotte kärsiä? kysyi hän, luoden ankaran, totisen katseen Månsiin.
Mutta vanha, ylimielinen uhka oli vallannut ritarin ja hän vastasi onnettomuudekseen:
— Kaula poikki ja ruumis teilattakoon, niinkuin laki määrää!
Kuningas loi häneen vielä kerran ankaran, totisen katseen. Silloin tunsi hän uhkamielisyytensä laimentuvan ja jäisen kylmyyden virtaavan ruumiiseensa.