Köyhänä herrana tuli hän lamaantuneeseen, autioon valtakuntaan; hallituksensa ensi aikoina sai hän aamusta iltaan taistella kaikellaisen puutteen ja kurjuuden kanssa, kunnes hänelle vuoden 1524 valtiopäivien kautta avautui uusia tulolähteitä. Kruunun tulot kasvoivat nyt kolme kertaa suuremmiksi kuin ennen reduktionia.
Vielä lakkautti hän sen keskiaikaisen tavan, jonka mukaan suurin osa kruunun läänejä joko ilman veroja tai aivan vähäisestä maksosta annettiin korkeille herroille, jotka niistä ottivat toimeentulonsa.
Jo v. 1530 oli paljon enemmän kuin puolet lääneistä hänen oman välittömän hallintonsa alla. Osan tuloista piti hän itse ja läänitysmiehiltä vaadittiin ankarasti määrätty palvelus heidän tulojensa suuruuden mukaan.
Veronalaisilta talonpojilta vaadittiin paljon suurempia maksoja kuin ennen oli ollut tapana ottaa, ja verojen suuruus määrättiin kaikkialla maan suuruuden perustuksella, joten talonpojat maksoivat veroja maatilansa ko'on mukaan. Verojen maksamista vaati Kustaa ankarasti ja luultavasti hän siitä syystä muistutti talonpoikia viljelemään maata huolellisesti ja levitti uhkaavia kirjeitä, joissa sanottiin, että se talonpoika, joka ei huolellisesti viljele maataan ja maksa verojaan, kadottaa oikeutensa maatilan omistamiseen. Tämä uhkaus välistä pantiinkin täytäntöön. Mutta syynä raha-asiain parantumiseen Kustaan hallituksen aikana ei ollut ainoastaan tulojen suureneminen, vaan yhtä paljon Kustaan suuri säästäväisyys sekä se, että verojen kanto tapahtui järjestyksessä ja tarkastuksen alaisena.
Mutta nämä toimenpiteet eivät estäneet häntä pitämästä huolta kotoisistakin askareista ja Geijer sanoo, että kuninkaan valtiollisia asioita koskevat kirjoitukset ja määräykset usein muistuttavat suuren talouden muistiinpanokirjaa.
Kuninkaalla oli pitkin maata karjakartanoja, joissa hän usein oleskeli ja joissa viljeltiin maata ja hoidettiin karjaa hänen omien määräystensä mukaan ja suureksi osaksi hänen omalla johdollaan.
Kuninkaan likeistä huolenpitoa suuren taloutensa yksityisseikoistakin todistaa muuankin kirje tammikuun 14 päivältä v. 1548, joka on otettu itse valtioregistraturaan.
Se on kirjoitettu eräälle Smålannin voudille.
"Rakas emäntämme Margareeta on valittanut, etteivät ne lehmät, jotka Sigfrid Jönsinpoika lähetti Gripsholmaan, ole niin hyvät kuin olisi sopinut odottaa. Sentähden tulee hänelle vakavasti huomauttaa, ettei sellainen menettely ole meille mieleen, ettei hän paremmin täytä käskyjä, joita hänelle annetaan."
Gripsholman ja Svartsjön puutarhurit tekivät kuningattarelle tiliä vihanneksista ja hedelmistä, joita oli myyty Tukholmaan ja eräässä tällaisen tukholmanretken jälkeen tehdyssä tilissä tavataan ostetun tavaran joukossa "norsuluinen kampa hänen armolleen kuningattarelle".