"Epäilemättä olet saanut kuulla, että me miltei kokonaisen vuosineljänneksen Jumalan tahdosta olemme olleet heikkona ja sairaana, ja olisimme me sentähden odottaneet, että sinä ja muut hyvät miehet jollakin lailla olisitte meitä ajatelleet, lähettämällä meille jotakin hyvää, jota paikkakunnallanne on saatavissa; varsinkin olemme halunneet saada tynnyrillisen hyvää emsiläistä olutta, mutta sitä ei tähän asti ole kuulunut. Meidän mielestämme tulisi sinun pitää sitä kunniana ja vähäisenä vahinkona, että joskus, ja varsinkin tämän sairautemme aikana, ajattelisit meitä, koska sinulla on tarpeeksi hyvät varat ja koska kai itse tiedät, että sinun koko onnestasi on kiittäminen Jumalaa ja meitä."

Hän kääntyi suoraan kansansa puoleen samalla tavalla kuin palvelijoidensa puoleen.

Valtiopäivillä, maakuntakokouksissa ja kaikellaisissa tilaisuuksissa oli hänellä jotakin sanomista, aina hän tahtoi varoittaa, selittää ja neuvoa kansaansa.

Oli tuskin ainoita markkinoita, joissa ei yleisö jollakin lailla olisi saanut kuulla kuninkaan ääntä.

Jollei hän itse saattanut tulla — ensi aikoina oli hän miltei aina läsnä — niin lähetti hän sinne jonkun valtioneuvoksen tai muun rälssimiehen viemään kirjoituksia; mutta hänen ei pitänyt lukea niitä sanasta sanaan, vaan valita ainoastaan ne kohdat, joita piti rahvaan miehille hyödyllisimpinä ja ne hänen aina tuli esittää suusanallisesti.

Jos taas joku vaara uhkasi, varsinkin jos jossakin maakunnassa oli ollut levottomuuksia, niin lähetti kuningas paljon kirjoituksia. Usein hän myös sai muut kaupungit ja maakunnat uhkauksilla ja vakavilla varoituksilla nousemaan kapinallisia vastaan.

Siten työskenteli kuningas Kustaa väsymättömällä innolla, vaivoja kysymättä Ruotsin valtakunnan hyväksi.

Ensi aikoina teki hän sen pakosta, sitte se tapahtui tottumuksesta, vaikka hänestä tuontuostakin tuntui raskaalta yksin kantaa koko taakkaa; viime vuosina hän usein valittikin olevansa "työn kuluttama herra" ja pyysi, ettei kaikkia töitä työnnettäisi hänen niskoilleen.

Mutta vaikka vaiva olikin suuri ja työ raskas, niin paljon saatiin aikaan.

Syystä saattoi kuningas Kustaa v. 1539 kirjoittaa eräälle voudilleen: "on täällä nyt toinen maailma kuin ennen oli". Hän oli katkaissut unionin viimeisetkin siteet, poistanut paavin vallan, särkenyt Hansan vuosisatoja painaneen ikeen ja sitte perustanut kansallisen kuningasvallan, joka on vapaan, vahvan ja itsenäisen valtakunnan uudestasyntymisen välttämätön ehto.