Kustaa rakasti kauneutta, ja tämä lapsi oli viehättävän kaunis; sulavat ja pehmeät olivat hänen liikkeensä ja jokaisen, joka hänet näki, täytyi hänestä pitää.
Leikkitovereistaan rakasti Cecilia eninten Niilo Sturea; kummallinen tenho näytti vetävän näitä lapsia toistensa puoleen.
Joskus, kun ei Cecilia välittänyt Niilosta, jäi poika ääneti, valittamatta tuijottamaan hänen jälkeensä.
Mutta kun Cecilia palasi, säteilivät pojan kasvot ilosta.
— Harras toivoni on, sanoi Margareeta usein, — että noista kahdesta tulisi pari. Cecilia ei tule onnelliseksi muuta kuin Niilon morsiamena.
— Eipä tiedä mitä pojasta tulee.
— Puhutteleppa häntä, niin huomaat, että hänen luonteessaan ilmenee harvinainen rehellisyys.
— Hän on Sten Sturen pojanpoika.
— Ja Märtan poika.
— Tapahtukoon Jumalan tahto, Margaretaani!