— Siihenkin löytyy lääke!
— No mikä?
— Se, että teidän armonne menee uuteen avioliittoon.
— Minun ikäiseni mieskö?
— Kustaa Vaasa!
— Minun sydämeni kiintyy ainoastaan nuoruuteen ja kauneuteen!
— Onhan sitä Ruotsissa yllin kyllin!
— Luuletko sinä…?
— Kuningattaren kruunu, teidän armonne!
Kustaa vaikeni ja vaipui mietteisiin. Sitte ojensi hän hänelle kätensä ja lausui: