— Ei, ja minä pahoin pelkään, että vastenmielisyys on molemminpuolinen. Juhana tahtoo kyllä lohduttaa minua vakuuttamalla, ettei niin ole, mutta ajattelemattomuuden hetkinä luen minä totuuden hänen silmistään ja mikä tästä on oleva seuraus?… Nämä ajatukset seuraavat minua aamusta iltaan ja karkoittavat yön unen vuoteeni äärestä! Sano minulle sinä, jos taidat, mitä minun tulee tehdä?
— Eroittaa heidät, mikäli mahdollista, toisistaan.
— Niin minäkin olen ajatellut… Hyvin suojeltuna olisi Suomi yhtä hyvä kuin kuningaskunta.
— Tietysti!
— Hän voisi mennä naimisiin hyvin nuorena.
— Jotta saisi muuta ajattelemista, tarkoittaa teidän armonne?
— Sinä et saata käsittää miten kamalaa minusta on ajatella, että maan turvallisuutta ehkä uhkaa poikieni riidat: he ehkä jonakin päivänä rupeavat tappelemaan kruunun omistamisesta.
— Mutta jakaahan teidän armonne molemmille osansa.
— Kyllä, ja oikeudenmukaisesti minä sen teen, mutta mistä tiedän, että se auttaa?
— Herra kyllä ohjaa asiain kulun!