— Siihen minäkin luotan, sillä ihmisviisaus ei mitään voi. Juhana herra kysyi eikö kuningas tahtoisi viettää joulua hänen luonaan, koska kotona varmaan tuntuisi kolkolta ja yksinäiseltä.
Kustaa kiitti häntä, mutta hän oli luvannut lapsilleen jäädä kotiin; sitäpaitsi olisi ehkä vielä vaikeampaa matkustaa pois; mutta keväällä oli hän päättänyt lähteä tervehtimään ystäviä ja sukulaisia ja silloin hän ilolla tulisi tervehtimään jaloa Kristina rouvaa.
Nyt läksi Juhana herra pois, mutta kuningas jäi kotiin ja levottomat ajatukset valtasivat hänen mielensä. Varsinkin ajatteli hän poikiaan, mutta sitäpaitsi saapui Suomesta huolestuttavia tietoja. Venäläiset tekivät sinne hyökkäyksiä ja taistelu rajoilla oli leimahtanut ilmi liekkiin.
Kustaa, joka mielellään tahtoi säästää ruotsalaisia, oli kirjoittanut ja kysynyt syytä riitoihin, mutta vastausta ei vielä ollut tullut.
Joulu kului tavattoman hiljaisesti ja rauhallisesti. Kuningas oli ryhtynyt kaivattamaan kuparia Fahlunin luona ja sen johdosta tehtiin hänelle kaikellaisia kysymyksiä, joihin hänen itsensä täytyi vastata.
Huhtikuussa sai hän tietää, että kansleri Lauri Antinpoika oli kuollut Strängnäsissä huhtikuun 26 päivänä ja kaksi päivää myöhemmin saapui surusanoma, että Olavi Pietarinpoika oli seurannut häntä.
Syvästi koskivat nämä sanomat Kustaaseen, hän katui ettei ollut lähtenyt Strängnäsiin, mutta iloitsi sentään siitä, että oli sopinut vanhan ystävänsä kanssa.
Hänen rakas, kiivasluontoinen Olavinsa oli taaskin pari vuotta sitte tapansa mukaan soimannut kuningasta saarnatuolista, mutta silloin oli Kustaa lähettänyt noutamaan häntä ja sanonut, että kahdenkesken heidän kyllä sopi kiistellä, mutta saarnatuoli oli liian pyhä paikka: sieltä ei sopinut nuhdella yksityistä hänen vioistaan, varsinkin koska ei tämä voinut esiintyä puolustamassa itseään. Olavi oli tunnustanut tehneensä väärin ja heidän ystävyyssiteensä oli senjälkeen käynyt entistä lujemmaksi.
Ketä oli Kustaan kiittäminen siitä, ettei hänen kiivautensa tässä tilaisuudessa ollut noussut yli äyräidensä?
Ketä muita kuin hurskasta, rakastettua Margareetaansa! Hän oli osannut viihdyttää myrskyn ja johtaa lempeät, anteeksiantavat sanat hänen huulilleen! Siunatkoon Herra häntä!