Nyt olivat he kaikki kolme poissa, rivit harvenivat, mutta Kustaa tunsi, että he ajattelivat häntä ja rukoilivat hänen puolestaan. Kaivaten tulisi hänkin heitä ajattelemaan aina siihen autuuden päivään asti, jolloin saisi heidät kohdata.
Mutta hän ei saa antautua surun valtaan! Niin kauvan kuin Jumala suo hänen elää, täytyy hänen tehdä työtä ja siihen vaaditaan lujaa luottamusta, rohkeutta ja elämänhalua.
Hän antoi heti tarpeelliset määräykset ja toukokuun keskivaiheilla läksi hän matkaan.
Hänen halunsa paloi Torpaan, jossa hän nuoruudessaan oli viettänyt monta onnellista hetkeä. Siellä asui hänen rakas ystävänsä ja asetoverinsa Kustaa Stenbock puolisoineen ja lukuisine lapsineen. Heidän luonaan tahtoi hän vierailla muutamia päiviä. Paikalla lähetettiin Torpaan postitieto.
Hiukan myöhemmin saapui kuningas itse pienen saattojoukon seuraamana.
Suurella kunnioituksella otettiin hänet vastaan.
Brita rouva, jonka kuningas ensimäisenä hääpäivänään kihlasi herra Kustaa Stenbockille, oli nyt kunnianarvoisa emäntä, kahdentoista lapsen äiti.
Kuninkaan tullessa olivat kaikki lapset vanhempiensa ympärillä.
Kustaan katse sattui heti kahdeksantoistavuotiaaseen Katarinaan, hän oli "suloinen kukka, ihana jokaisen katsoa", mutta sitte tarjosi hän Brita rouvalle käsivartensa ja kaikki astuivat nyt sisään, Torpan rakkaisiin, vanhoihin saleihin.
Nyt oli Kustaa Margareetansa sisaren luona, nyt he saattoivat puhella hänestä ja yhdessä itkeä.
Kustaa oli pyytänyt ettei muita vieraita kutsuttaisi, joten hänellä olisi tilaisuutta jutella kenen perheenjäseneni kanssa tahtoi.