Mutta Eerik vimmastui: Juhana on saanut valtakunnan, mutta mitä on hänellä, Eerikillä?
Tätä oli Kustaa odottanut. Hän antoi hänelle sentähden Kalmarin kaupungin läänineen, mutta ennenkuin Eerik otti ne vastaan, täytyi hänen valalla vakuuttaa, ettei hän ryhdy mihinkään, joka voisi vahingoittaa kuningasta ja valtakuntaa.
Eerik antoi vakuutuksen, mutta ilmoitti samalla isälleen aikovansa mennä naimisiin.
— Joko olet valinnut morsiamen? kysyi Kustaa.
— Kyllä, Englannin prinsessan Elisabetin.
— Eerik, oletko mieletön?
— Hän on minulle suosiollinen.
— Joko sinä sitte olet tiedustellut häneltä…?
— Kyllä, hänellä on kuvani.
— Onko hän sitte vastannut?