Keskustelu alkoi ja tulkki käänsi niin hyvin kuin taisi.
Usein ei hän ymmärtänyt mitään, mutta selitti asiat sen mukaan kuin hän luuli niiden olevan.
Ainoastaan patriarkka ja Turun piispa huomasivat kepposen, sillä he ymmärsivät sekä venättä että kreikkaa.
Patriarkka vaikeni, sillä hänen oli vaikea selviytyä arkkipiispan väitteistä.
Suomalainen piispa Agricola, joka myöskin oli läsnä, vaikeni kauvan, mutta kerran kun tulkki taas puhui puuta heinää, hymähti hän. Suuriruhtinas kysyi syytä siihen ja saatuaan sen tietää, käski hän lopettaa keskustelun.
Sitte ripusti hän raskaat kultavitjat arkkipiispan kaulaan, sanoen, että hänen arvokas käytöksensä suuresti on häntä miellyttänyt.
Kuninkaallisten oleskellessa Suomessa, oli prinssi Juhana matkustanut Puolaan ja käynyt kuningas Sigismundin hovissa. Siellä tutustui hän kuninkaan sisareen, nuoreen prinsessa Kaarinaan, ja molemmat rakastuivat toisiinsa.
Palatessaan Helsinkiin kertoi hän kiihkeästi rakastavansa puolalaista prinsessaa, mutta eihän hänellä ollut mitään tarjoamista kuningas Sigismundin ihanalle sisarelle.
Kuningas antoi hänelle silloin koko Suomen, jotta hän saisi sitä hallita ja siellä pitää hovia. Naimiskaupasta oli niin pian kuin suinkin ryhdyttävä keskustelemaan.
Iloisena, ylimielisenä palasi Juhana Tukholmaan; suuresti oli hänen arvonsa kasvanut.