Seuraavana aamuna teki Jaakko Bagge hyökkäyksen, huomasi, että suurin osa vihollisia oli poissa ja ajoi jälellejääneitä takaa.
Koko suuri sotajoukko ei siis ollut saanut aikaan muuta kuin että se hirveimmällä tavalla oli hävittänyt Viipurin ja rajan välillä olevat pitäjät. Niin palasi se Venäjälle.
Tämä oli suurin sotajoukko, mikä koskaan on uhannut Ruotsin rajoja.
Nyt osottautuivat venäläiset taipuviksi rauhantekoon; Kustaa kuningas oli aina suosinut rauhaa. Ryhdyttiin pian keskusteluihin.
Sten Eerikinpoika Lejonhufvud ja arkkipiispa Lauri sekä muutamat muut herrat läksivät Moskovaan tekemään rauhaa suuriruhtinaan kanssa.
Muiden vaatimusten rinnalla esittivät venäläiset, että Kustaa kuningas antaisi hakata pään poikki Jaakko Baggelta, jota he sekä vihasivat että pelkäsivät.
Mutta kun heille sanottiin, ettei se käy päinsä, niin tyytyivät he siihenkin.
Lähetystön vielä viipyessä Moskovassa, tahtoi suuriruhtinas kuulla ruotsalaisen arkkipiispan ja venäläisen patriarkan keskustelevan uskonopeistaan.
Hän tahtoi että keskustelu tapahtuisi venäjäksi tai saksaksi, mutta Lauri ei osannut venättä eikä patriarkka saksaa. Silloin päätettiin pitää keskustelu kreikaksi ja suuriruhtinaan tulkki sai käskyn kääntää sen venäjäksi.
Tämä ei uskaltanut myöntää, että hänen kreikankielentaitonsa oli heikonlainen.