— Eikö Ruotsin kuningas ole kyllin ylhäinen henkilö?
— Sittenkin epäilen onnistumistasi.
— Oi isäni ja kuninkaani, harvoin olen sinua vaivannut pyynnöilläni, anna minulle varoja, että voin ryhtyä keskusteluihin. Ainakin tahdon saada häneltä vastauksen.
— Tätä tarkoitusta vartenko olet lähettänyt Beureuksen?
— Niin, vastasi Eerik hiukan hämillään; — hän kuvailee prinsessan niin viehättäväksi, minä kannan alituisesti hänen kuvaansa rinnallani ja olen vannonut, etten ikinä lahjoita uskollisuuttani ja rakkauttani kenellekään muulle kuin suloiselle, viehättävälle Elisabetilleni!
— No, kai minä sitte saan taipua, vastasi kuningas, — kenen tahdot lähettää Englantiin?
— Sen jota isäni pitää sopivimpana. Olin ajatellut Niilo
Gyllenstjernaa.
— Puhukaamme asiasta Sten Eerikinpoika Lejonhufvudille; hän on joka suhteessa sopivampi.
— Lähetänpä heti häntä noutamaan.
Sten herra tuli ja päätettiin, että hän niin pian kuin suinkin lähtisi matkaan.