— Vai tiedät!… Kannan Elisabetin kuvaa rinnallani… hän itse sen minulle lähetti, minä sen tiedän, vaikka he koettavatkin minulta salata sitä; minä suutelen tätä kuvaa, minä vannon ja vakuutan sille… opittuani tuntemaan hänet, halveksin kaikkia muita naisia.
— Sitä en minä sentään tee.
— Sen minä tiedän; sinulla on useampia rakastajattaria kuin minulla.
— Taitaa olla, vastasi Juhana nauraen; — mutta sama se, kunhan ei kuningas saa vihiä siitä, sillä silloin hän saisi halvauksen.
— Eikö ihmisellä muka olisi oikeutta elää miten hän tahtoo, koska kerran hän kuitenkin itse saa kärsiä tekojensa seuraukset?
— Puhukaamme siitä toiste enemmän. Mitä sinä siitä sanot, jos minä matkustaisin Englantiin toistamiseen kosimaan sinun puolestasi?
— Tahdotko tehdä sen?
— Kyllä minä olisin kaunopuhelias.
— Juhana, se olisi suuri palvelus!
— Tekisin sen sinulle hyvin mielelläni.