— Minäpä näytän.
— Tämä on käsittämätöntä… Ajatteletko niin, että jos minusta tulee
Englannin kuningas, niin sinä saat Ruotsin?
— Sinä teet minulle väärin niinkuin tavallisesti, virkkoi Juhana punastuen.
— Se ei olisi ollenkaan mahdotonta. Eerik loi epäilevän katseen veljeensä.
— Voi, huokasi Juhana, — jos minä vain saan Kaarinan, niin kyllä tyydyn Suomeeni… nimittäin kyllähän minä tahtoisin hiukan lisääkin.
— No mitä?
— Sitä ei saa ilmoittaa kuninkaalle.
— Oi, sinä voit luottaa minuun.
— Olen luvannut Liivinmaan maamestarille summan rahaa, josta hän antaa minulle muutamia linnoja ja linnoituksia.
— Nyt minä ymmärrän; sinä et tyydy Suomeen yksin.