— Se on vain unelma.
— Hyvä, ajakaamme asiaa suurella varovaisuudella.
— Luottakaamme ainoastaan toisiimme.
— Tuohon käteen.
Nyt oli heidän pyhä liittonsa vahvistettu.
Rukouksilla ja kyynelillä sai prinssi Juhana todellakin kuninkaan antamaan rahaa uuteen kosimaretkeen Englantiin. Seurueeseen, jota Juhana johti, kuului useita ruotsalaisia herroja, muiden muassa hienotapainen Niilo Gyllenstjerna, ja kuningas oli antanut heille 200,000 guldenia. Syyskuussa v. 1559 läksivät he matkaan.
Sillaikaa jatkoi Eerik rajua elämäänsä Kalmarissa. Kuninkaalle kirjoitti hän, että koska hän on Ruotsin perintökuningas, niin ei hänelle käy kirjoittaminen niinkuin tavallisille voudeille, sellaista ei hän kärsi.
Tämä tuntui kuninkaan mielestä uhkaukselta, jonkatähden hän lisäsi henkivartijastoaan saksalaisella ratsuväellä ja valitti haikeasti, että Eerik on hänen Absalominsa.
Monasti suuttui hän niin, että päätti tehdä Eerikin perinnöttömäksi, mutta kuningattaren rukoukset hänet aina tyynnyttivät.
Kohteliaasti otettiin Juhana vastaan Lontoossa, mutta milloin kertoi Elisabet inhoavansa avioliittoa, milloin sanoi hän, ettei hän voi päättää asiaa ennenkuin on nähnyt miehen, jonka kanssa hänen tulee mennä naimisiin.