Juhana sai kuulla kauniita sanoja, mutta varmaa lupausta ei hänelle annettu ja siihen hän sai tyytyä.

Sten Eerikinpoika Lejonhufvud läksi kotiin ja ilmoitti kuninkaalle, ettei Englannin kuningatar ikinä suostu menemään naimisiin Eerikin kanssa, jollei hänen oma persoonansa poista nuoren kuningattaren epäilyksiä.

Kustaa koetti sanoa pojalleen, ettei Ruotsin perintökuninkaan tarvitse kerjätä morsianta; mutta entistä kiihkeämmin pyysi hän, että Kustaa sallisi hänen itsensä lähteä Englantiin.

Maassa vallitsi rauha ja kunnioituksella ja rakkaudella katseli kansa vanhaa kuningasta, joka perhehuolien painamana levottomasti odotti tulevaisuutta. Hän pelkäsi, että huolet, jotka nyt painoivat hänen hartioitaan, hänen kuoltuaan lankeisivat tuhatkertaisella painolla raskauttamaan rakasta synnyinmaata.

Helmikuussa v. 1559 tuli tieto, että venäläisten hävitettyä maan Rigaan saakka, koko Liivinmaa oli tuhkana. Kalparitarit pyysivät apua Puolalta, keisarilta, Tanskalta ja Ruotsilta. He kääntyivät keisarin puoleen, vaikka viime venäläisen sodan aikana olivat luopuneet hänestä. Siitä huolimatta tahtoivat he nyt houkutella hänet uuteen sotaan.

Yhdessä ainoassa suhteessa huomasi Kustaa tämän sodan edulliseksi Ruotsille. Tallinna oli v. 1558 tarjoutunut kuningas Kristian III:lle ja nyt ilmaantui tilaisuus ehkäistä Tanskan vallan kasvamista.

Luultavasti siitä syystä hän vihdoin lupasikin auttaa ritarikunnan maamestaria lainalla, jonka vakuudeksi hän pyysi Tallinnan kaupungin.

Vielä lienee Kustaaseen vaikuttanut toinenkin syy: hän huomasi Juhanan hautovan salaisia tuumia ja sai tietää, että hän Suomessa suojeli kaupungin kaappareja, samoja joita Kustaa kutsui "tallinnalaisiksi merirosvoiksi", sekä että hän oli ryhtynyt salaisiin keskusteluihin maamestarin kanssa. Herttua oli tähän aikaan Lontoossa, joten ei hän saattanut olla peittelemässä salaisia vehkeitään, ja saatuaan käsiinsä langanpään, ei Kustaa hellittänyt, ennenkuin oli kerinyt koko vyyhdin.

Silloin selveni hänelle, että veljekset olivat sovussa, kun yhteinen tarkoitus oli pettää isää.

Eerik oli antanut sihteerilleen käskyn, että tämä ryhtyisi keskustelemaan maamestarin kanssa Sonnenburgin ja Padisin linnojen luovuttamisesta 50,000 taalarista; niistä piti 10,000 kerättämän Suomesta.