Ensinnä maalattiin nämä kolme kruunua tanskalaisen prinsessa Annan häävaunuihin ja sitte suvaitsi kuningas Kristian panettaa ne sinettiinsä.
Kustaa teki asiasta huomautuksen, mutta hänelle vastattiin, että Tanska käyttää kolmea kruunua vain muistona siitä ajasta, jolloin nämä kolme valtakuntaa olivat yhdistetyt.
Kustaa heitti asian sikseen, vaikka hän kyllä itsekseen epäili, että tämän kauniin vaipan alle oli kätketty salaisia juonia.
Rauha pysyi sentään rikkomattomana, vaikkei kulunutkaan pitkää aikaa, ennenkuin Tanskan tarkoitus kolmeen kruunuun nähden tuli ilmi.
Tähän aikaan oli Ruotsiin ja Tukholmaan saapunut paljon ylhäisiä herroja ja ruhtinaita.
Kauneudestaan kuulut prinsessat ja täydet rahakammiot heitä tietysti sinne houkuttelivat.
Linnassa elettiin iloista elämää. Suurista murheistaan huolimatta tahtoi Kustaa nähdä ympärillään iloisia, onnellisia ihmisiä; nuoret neidit tanssivat mielellään elämän ruusutarhassa ja jaloja herroja ja ritareja oli yllin kyllin; kiihkeästi halusivat he pyytää neitejä tanssimaan kanssaan halki koko elämän.
Mutta nuorisolla on huoliakin, vaikka ne usein helposti unohtuvat.
Ruusujen ja liljojen keskellä istui kukkasista ihanin, Cecilia neiti, itkien.
Hänen vieressään seisoi mielenliikutuksen valtaamana, vaikka ulkonaisesti levollisena, nuori Niilo Sture, hellästi häneen katsoen.