Näin sanoen riensi hän pois, mutta pikku neiti jäi hillitsemättömästi itkemään. Vihdoin hän vaipui uneen ja nukkui, kunnes kuningatar ja Katarina, jotka olivat lähteneet häntä etsimään, hänet herättivät.
— Täällä hän on! huudahti kuningatar.
— Hän on itkenyt, sanoi Katarina.
— Olen nukkunut, vastasi Cecilia.
— Oletko sitte itkenyt unissasi.
— Ehkä… näin niin pahaa unta.
— Mitä unta?
— Että minulta riistettiin jotakin, jota rakastin.
— Sellaista kyllä tapahtuu monasti elämässä, vastasi kuningatar.
— Minulle ei sellaista tule tapahtumaan, jollen itse tahdo.