— Taidan tietää, vastasi neiti punastuen.
— Kuningas on ottanut selkoa hänen perheoloistaan ja tietää, että hän on jalo ja ritarillinen herra; sinusta riippuu siis, tahdotko vastaanottaa hänen tarjouksensa.
— Mutta jollen minä tahdo?
— Anna sitte minulle merkki, niin ilmoitan kuninkaalle vastauksesi.
— Mitä hän sitte tekee?
— Kieltää häntä palaamasta.
— Vai niin, nyt minä ymmärrän.
— Kreivin veli seuraa häntä; hän on nuori, kaunis herra, mutta nuorempana veljenä ei hän omista mitään.
— En minä häneen rakastu, virkkoi Katarina nauraen, mutta sitte tarttui hän kuningattaren käteen. — Voi, rakas ystävä, mahtaa tuntua ikävältä olla niin monen lapsipuolen äitinä, kun itse on niin nuori.
Kyyneleet täyttivät jalon naisen silmät.