— Sinä, Katarina, olet aina ollut minulle ystävällinen ja minä tulen sinua paljon ikävöimään.
— Mutta kun me sisaret jokainen toimimme oman päämme mukaan, niin sinä koetat noudattaa jokaisen mieltä.
— Teen sen kuninkaan tähden.
— Sanoppa, eikö Maunu sinun mielestäsi ole omituinen?
— Olisin tahtonut, että hän olisi saanut jäädä tänne.
— Oma syysi, ettei hän saanut, sanoi Katarina nauraen.
— Mitä siitä, jos hän hiukan haaveellisesti minusta piti.
— Sekä Eerik että Juhana nauroivat häntä ja sentähden hänen täytyi lähteä.
— Toivon sydämeni pohjasta, että hän on joutunut hyviin käsiin, mutta pelkään, että hän veljiensä lailla tekee kokonaan mitä tahtoo, ja riippuuhan se taipumuksistakin.
— Niin, niitä äitejä, paljon on heillä huolenpitoa! Ceciliaa varmaan et kauvan saa pitää, mutta jäähän tänne sitte vielä kolme, jotka sinua tarvitsevat.