— Isä, sinä hemmottelet minut ihan pilalle!
— Taidat jo olla valmiiksi pilattu! Kas tässä… Kustaa nosti suurta vaatetta. Hämmästyneenä jäi Cecilia häneen katsomaan.
— Kuinka kaunista! huudahti hän sitte ja karkasi isänsä kaulaan.
— Joko nyt tyydyt? kysyi Kustaa.
— Johan toki!
— Etkö enään tarvitse mitään?
— En ymmärrä mitä se olisi.
— Katsoppa tätä rasiaa.
— Voi mikä ihana helminauha!
— Tässä rannerenkaat!