Kumma kyllä, olivat Kustaan lapset kehittyneet aivan päinvastaiseen suuntaan kuin isä. He olivat kaikki kevytmieliset ja Maunu oli alkanut aikaiseen.
Veljesten seurustelu ei suinkaan ollut ylevää laatua ja heidän keskinäisen sopunsa perustana oli sangen arveluttava keskustelu.
Eräänä päivänä karkasi Eerik Maunun huoneeseen, kalpeana ja kovan mielenliikutuksen valtaamana.
— Mikä häpeä, huudahti hän, — mikä kamala häpeä! ja heittäytyi penkille istumaan.
— Mitä on tapahtunut?
— Etkö sitte tiedä mitään?
— En mitään!
— Aina minä olenkin onneton ja tulen…
— Onko saatu vihiä siitä, että sinä…
— Mitä minusta tai sinusta, mies saattaa menetellä miten tahtoo, mutta Cecilia…